Elämän Annetar

Hei vaan hei,

eikös sitä tavata sanoa että uusi vuosi ja uudet kujeet…? Olkoon tämä nyt se uusin kujeeni, niin pitkään olen tätä omaa blogiani ajatellut kirjoittaa. Eikä haittaa vaikka vuosi vaihtuu vasta – ylihuomenna- . Jotenkin olen vierastanut tätä ”julkista” kirjoittelua mutta täytyy kai yrittää pysyä ajan mukana.

Voisin miettiä mitä mennyt vuosi on antanut ja ottanut. Olen ainakin saanut roppakaupalla mukavia kokemuksia ja nykyään kuljenkin kameran kanssa sinne minne menenkin. Elämäni ensimmäiset festarit tuli koettua, tosin hieman pehmeämmän kaavn mukaan. Ei mitään telttailua kuraisella festarialueella vaan siististi hotellissa yö ja seuraavana päivänä pirteänä (??) kaupunkia tutkimaan ja kirppiksiä kiertämään ennen festailun jatkumista. Ei vain maistunut enää toinen päivä samalle kuin ensimmäinen, olisiko ollut osuutta asiaan sollä että olimme vesilinjalla seuraavan päivän ja uskallan väittää että 99% festarikansasta oli nesteyttänyt itseään jollain muulla kuin vedellä.

Mitä muuta kuin festareita? Nuo Pioneerit oli kyllä kova juttu ja varmasti voisin ajatella meneväni uudelleenkin jos vain kiinnostavia esiintyjiä sattuu olemaan ja aikatauluun sopii.

Keväällä sain ihanan yllätyksen mieheltäni, syntymäpäivänäni oli jääkaapissa täytekakku odottamassa kun tulin kotiin töistä. Mikko kertoi sen olevan ensimmäinen kakku mitä ikinä askarteli. Ja hyvää oli. Mieltä lämmittää kovasti kun on joku joka aidosti välittää ja näyttää sen. Olen elämässäni nähnyt niin paljon välinpitämättömyyttä että voisin siitäkin sairaasta elämänkatsomuksesta koota kirjasarjan mutta tikulla silmään joka vanhoja muistelee.

Nyt on blogi-ura avattu, piti muutama elämäni high-light saada kirjattua menneeltä vuodelta. Jatkan taas. Nyt kun tiedän mihin ja miten. 😀

Mukavaa sunnuntaita ja vuoden vaihdetta odotellessa.